Taapero tepsuttelee mummun luo ja hapuilee tämän sormia. Hän nappaa lujan otteen etusormesta ja vetää. Vetää kovaa, jotta mummu nousee ylös ja kävelee taaperon valitsemaan suuntaan. Läps läps kuuluu paljaista jalkapohjista. Lähestymme siivouskaappia. Öhh, öhh, taapero osoittaa ovea, joka pitää avata. Hän nojautuu eteenpäin, ja suusta kuuluu hhhhyyyh, kun hän osoittaa imuria. Olemme käyneet samalla kaapilla lukuisia kertoja varmistamassa, että imuri on paikallaan. Se on jännittävä kapistus, koska siitä lähtee kova ääni. Se samalla sekä pelottaa että kiehtoo.
Yksivuotias tutkii herkeämättä ympäristöä. Hän tarkistaa saranat, kahvat, pistorasiat, pyörät, renkaat, telineet ja siivousvälineet. Harjasta ja kihvelistä on seuraa pitkäksi aikaa, kun niitä kuljettaa lattiaa pitkin tai nostaa pöydälle ja sohvalle. Usein hän tarvitsee tutkimusretkilleen turvaksi mummun, jota hän vetää etusormesta mukaansa. Kaksin on mukavampaa.
Ikkunasta seuraamme, näkyykö autoja tai ratikkaa tai koiria. Kun karvaturri osuu näkökenttään, taapero sanoo öhh, öhh. Lokit ja muut linnut hän rekisteröi myös ja sanoo öhh, öhh.
Ulkona mummua ei tarvita ihan lähietäisyydelle. Siellä voi vaeltaa rauhassa ja tutkia kaikkea eteen osuvaa. Keinuminen on kivaa. Silloin äännellään kiikkaa kiikkaa.
Kun lapsonen on oppinut uusia temppuja, hän tarvitsee yleisön hyväksyntää. Hän osaa pyöriä ympäri pyynnöstä. Hän tepsuttaa molempiin suuntiin ja hymyilee valloittavasti, kun saa kehuja: ”Hyvä, hienosti meni!”
Pukeminen on taaperon mielestä in-hot-ta-vaa. Silloin yritän kiinnittää huomion toisaalle. Olen surkea laulaja, mutta loruja tykkään lausua. Aurinko aurinko lettuja paistaa, hauska on auringon lettuja maistaa, kiipeän puuhun, pistelen suuhun, loput voin heittää ukolle kuuhun. Tuo loru toimii aika hyvin, kun vetää ulkohaalaria päälle ja tunkee kenkiä jalkaan.
Körökörö kirkkoon on myös kiva. Lapsonen istuu mummun polvien päällä ja ottaa kiinteän katsekontaktin sekä puristaa tietysti lujaa sormista. Lorun lopussa on kohta kopsis kopsis koo, jolloin polveni heiluttavat lasta korkealle. Tämä kohta pitää uusia monta kertaa.
Taapero on yksivuotias, mutta ei vielä puhu. Joskus hän sanoo gäggä tai kakka. Samaan aikaan saattaa vaippaan tulla tuotos. En ole ihan varma, ymmärtääkö hän yhteyden.
Monia asioita hän kyllä ymmärtää, mutta on eri asia, noudattaako hän esimerkiksi pyyntöjä tai käskyjä. Ruokapöydässä on monta kertaa kielletty heittämästä lusikkaa tai muutakaan lattialle. Silti ne sinne lentävät, ja pää heiluu puolelta toiselle. Ei ei ei.
Lapsi ymmärtää sanan ulos ja rientää heti ulko-ovelle. Ei auta vaikka kylmällä ilmalla päällä on pelkkä body. Ulos täytyy päästä heti. Yritän selittää, että pitää pukea haalari ja kengät, jotta voi mennä ulos. Kerran avasin ovenkin, josta tulvi kylmää ulkoilmaa sanojeni vakuudeksi. Lapsi oli valmis astumaan ulos paljain jaloin. Kun kielsin, hän parkui lujaa.
Taapero käyttää kaiken energiansa kävelemiseen ja tutkimiseen. En ole lainkaan huolissani puheesta, koska hän tulee ymmärretyksi omilla keinoillaan. Jos hän ei saa tahtoaan läpi, hän kyllä ilmaisee sen. Pää menee taakse ja vartalo veteläksi, kun tulee pettymys ja huuto.
Mummu puhuu lapsoselle taukoamatta. Selitän tapahtumia ja asioita joka paikassa. Lapsonen kuuntelee aivan kuin ymmärtäisi kaiken. Aina välillä kuuluu öhh, öhh.
Tulemme siis oikein hyvin juttuun, vaikka toinen ei puhu ja toinen höpöttää koko ajan.
Elämänpuu-blogi 