Osallistuin elokuussa Kelan tilaisuuteen, jossa pohdittiin, pitääkö julkishallinnon varautua siihen, että lukutaito heikkenee. Keskustelijoina paneelissa olivat Henna Kara, Aleksis Salusjärvi, Minna Torppa ja Heidi Träff.
Kelassa tehdään paljon töitä, jotta teksteistä saataisiin selkeitä. Siellä on useita kielenhuoltajia, jotka muokkaavat teksteistä selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä. Tekstit ovat usein erikoisalojen kieltä, jota on vaikea kirjoittaa selkeästi. Panelistit totesivatkin yhteisesti, että virkakieli on vaikeata. Ristiriitaista on se, että virkakieltä joutuvat usein lukemaan juuri ne, joiden kielitaito on heikko. Päätöksistä ei saa selvää, eikä niitä ymmärretä, mikä aiheuttaa turhautumista ja jopa epätoivoa.
”Emme voi asioida pelkästään tekstien varassa.”
Pitäisi olla joku taho, joka selittää, mitä päätöksessä sanotaan, jos teksti on vaikeaselkoista. Olen itsekin soittanut Kelaan, kun en ymmärtänyt päätöksen viestiä. Kerroin, että olen suomen kielen maisteri, mutta en saa tekstistä tolkkua.
Lomakkeiden ja hakemusten täyttö voi myös olla monelle äärimmäisen vaikeaa. Minäkin lykkään veroilmoituksen täydentämistä, koska se on vaivalloista. Tänä vuonna sain lisäselvityspyynnön verottajalta. Luin huolellisesti ohjeita ja ryhdyin hankkimaan kaikkia pyydettyjä, tositteellisia selvityksiä, missä menikin jonkin aikaa. Tämä ei ollut kuitenkaan vaikein osuus. Vaikeuksia tuli siinä vaiheessa, kun yritin saada liitettyä kaikki vaaditut tiedostot Omaveron kautta. Yksi tiedostoni oli nimetty huonosti (myönnän, oma vika) eikä se tahtonut millään mennä läpi. Kone ruksutti ainakin kymmenen minuuttia, enkä osannut tehdä mitään. Soitin epätoivoissani asiakaspalveluun, mutta eihän sieltä vastattu, sain korkeintaan jättää soittopyynnön. Vaatii melkoista mielenmalttia pysyä rauhallisena ja ajatella, että yritän uudelleen huomenna ja hoidan asiani silloin. Kyllä siinä tuntee olonsa aika yksinäiseksi ja tyhmäksi.
Kerran hain työttömyyskorvausta. Tein osapäiväisesti töitä, mutta olin oikeutettu työttömyysturvaan. Täytin omasta mielestäni huolellisesti hakemusta ja olin mahdollisimman rehellinen. Yhdessä kohtaa kysyttiin, haetko kokoaikatöitä. En rastittanut kohtaa, koska etsin vain osa-aikatöitä, olihan minulla jo osittain töitä. Ajattelin, että etsin lisää osapäiväistä työtä, enkä voi ottaa vastaan kokopäivätyötä, jotta en menetä aiempaa työtäni. Valitsin kuitenkin väärin. Olisi pitänyt joka tapauksessa rastittaa kohta Haen kokopäivätöitä. Jäi työttömyystuki saamatta. Loogista se ei minusta ollut.
Hallintolaki velvoittaa kirjoittamaan selkeästi
Virkakielen selkeyttämiseksi tehdään jo paljon töitä. Kotuksella on virkakielikampanjakin. Hallintolaki velvoittaa viranomaisia kirjoittamaan selkeästi, mutta miten sitä mitataan? Selkeä kieli ei synny itsestään, vaan tarvitaan resursseja, kuten kielen asiantuntijoita organisaatioihin. Työ voi myös tuntua hitaalta ja hankalalta. Ovatko kaikki valmiita panostamaan tähän?
Haluaisin laajentaa tätä työtä kaikkiin organisaatioihin, ei vain julkiselle puolelle.
”Haluaisin, että työpaikoilla keskustellaan enemmän, miten teksteistä saadaan selkeämpiä ja luettavampia.”
Kelan tilaisuudessa nousi esille, että kansalaisviestintä on organisaatiolähtöistä ja esimerkiksi työtön joutuu hakemaan tietoa tilanteeseensa monesta eri paikasta. Kun voimavarat ovat muutoinkin vähissä, jaksaako ihminen kahlata lukuisia nettisivuja läpi ja etsiä tietoa ja täyttää lomakkeita? Taas tullaan siihen, että emme voi olla ja elää pelkästään tekstien varassa, vaan pitää olla myös mahdollisuus vuorovaikutukseen. Pitää saada kysyä puhelimitse tarkennuksia.
Lisää onnistumisen kokemuksia
Heikosti lukevan henkilön pitäisi saada onnistumisen kokemuksia. Virkakieli ei lisää lukuintoa, mutta joskus viranomaisten tekstit ovat ainoita tekstejä, joita tällainen henkilö joutuu tavaamaan.
Kaunokirjallisuudesta voi löytää paljonkin kivoja ja merkityksellisiä lukukokemuksia. Kun pyydän kirjoittamisen kurssillani opiskelijoita esittelemään yhden kirjan, joka on tehnyt vaikutuksen, se liittyy usein johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen. Harrypotterit ovat saattaneet jäädä mieleen, kun niitä on lukenut teini-iässä. Jokin elämäntaito-opas on voinut olla tärkeä ja auttanut hankalan elämänvaiheen yli. Elämäkerrat tarjoavat usein selviytymistarinoita, joista saa voimaa. Jokin lapsuudesta tuttu lastenkirja on voinut tuoda lohtua, ja sitä on luettu moneen otteeseen. Joskus kirja siirtyy sukupolvelta toiselle.
Kaikille ei ole luettu kotona, mutta koulusta harva selviää lukematta yhtään kirjaa. Kuinka toivonkaan, että erityisesti nuoret tarttuisivat kirjoihin puhelimen sijaan. Ja niin monet tietysti tekevätkin.
Haluan suunnata katseen myös aikuisiin. Vaikka olisi onnistunut pääsemään peruskoulusta läpi lukematta yhtä ainoaa kirjaa, lukuinnostus voi herätä myöhemminkin. Tarjonnasta ei ainakaan ole pulaa. Meillä on valtavan hieno kirjasto, josta saa lainaksi vaikka minkälaista luettavaa. Yksi hyvä vinkki on tutustua kirjastojen pikalainoihin, koska niissä on usein suosittuja kirjoja. Sitten voi selata Mitä Suomi lukee -tilastoa. Lähipiiristä voi kysellä myös kirjavinkkejä. Käytettynä kirjoja löytää kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Jos on omasta mielestään huono lukija, kannattaa myös tutustua selkokieliseen kirjallisuuteen, jota on myös saatavilla kirjastoista. Kirjan kieltä on mukautettu helpommin ymmärrettäväksi, mutta tarina ja juoni ovat samoja. Eikä mikään estä aikuisia etsimästä luettavaa nuortenkirjoista tai lastenkirjoista. Ne vasta koukuttavia ovatkin!
En halua arvottaa kirjoja sen perusteella, ovatko ne riittävän laadukkaita, jotta niitä viitsii lukea. Jos ihminen on elämässään lukenut hyvin vähän, tärkeintä on saada hänet jollain teoksella tajuamaan, miten hyvää ajanvietettä ja miten palkitsevaa lukeminen on.
Kirjallisuudentutkimuksessa puhutaan kaanonista, kun viitataan kirjallisuuden arvojärjestyksiin ja hierarkiaan. Kaanonin muodostumiseen vaikuttavat varsinkin kirjallisuuskritiikki, kirjallisuushistoriat ja kirjallisuuden opetus. (Lähde: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kaanon)
Ilman luku- ja kirjoitustaitoa on vaikea selvitä yhteiskunnassa. Opettajat eivät ole varmasti turhaan huolissaan lasten ja nuorten heikentyneestä innosta tai taidosta lukea ja tuottaa pitkiä tekstejä. Jos koulu menee vähän sinnepäin, ei kai koskaan ole liian myöhäistä kartuttaa taitojaan? Jos saan yhdenkin aikuisen innostumaan edes hieman lukemisesta tai kirjoittamisesta, vaikka he ovat omasta mielestään huonoja kirjoittajia tai huonoja lukijoita, olen onnistunut.
Lukeminen rauhoittaa ja lisää keskittymiskykyä
Lukeminen kartuttaa sanavarastoa ja kehittää kielitajua. Se myös vie uusiin ympäristöihin ja maailmoihin sekä tarjoaa elämyksiä. Yleissivistys laajenee, kun lukee paljon. Myötätuntoa oppii kirjoista myös. Lukeminen antaa kaivattua vastapainoa työelämälle tai kuormittavalle elämäntilanteelle. Se myös parantaa keskittymiskykyä ja lievittää stressiä. Aivoterveydellekin lukeminen tekee hyvää, ja mieli rauhoittuu.
Lukeminen ei suju aina vaivattomasti, eivätkä kaikki kirjat imaise mukaansa. On ihan tyypillistä, että lukiessa ajatukset harhailevat ja välillä joutuu palaamaan taaksepäin, että mitä tulikaan luettua. Joskus silmät menevät kiinni, mutta sehän on myös rentoutumisen merkki. Kirjassa on myös tylsiä kohtia eli suvantovaiheita, jotta lukija saa hengähtää. Mikään pakko ei ole lukea kirjaa kannesta kanteen, vaan on lupa hyppiä joidenkin kohtien yli. Keskittymiskyky lisääntyy, ja sitähän me tarvitsemme.
Tilaa Elämänpuun uutiskirje. Saat maksutta sähköpostiisi kansantajuisia ja hyödyllisiä kirjoittamisvinkkejä. Lähetän uutiskirjeitä muutaman kerran kuukaudessa.
Elämänpuu-blogi 