Haaveilin äitiydestä jo varhain. Muistan kun alaluokilla toivoin, että saan ensimmäisen lapseni nuorena. Tulinkin raskaaksi heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen, mistä olin erittäin iloinen. Minulla oli yli ysin keskiarvo ja magnan paperit. Olin aina tykännyt opiskelusta, mutta en tiennyt, mihin haluaisin suunnata. Sen sijaan äitiys oli minulle kirkas tavoite.
Kun olin äitiyslomalla, hain Helsingin Sihteeriopistoon. Siellä sai opiskella paljon kieliä. Otin pitkäksi kieleksi saksan ja lisäksi opiskelin suomea, ruotsia ja englantia. Painotus oli liikekirjeenvaihdossa. Tutkinto antoi paljon perustietoa liike-elämästä. Ja meillä oli tosi kiva yhteishenki luokalla! Opiskeluun kuului myös palkallinen puolen vuoden työharjoittelu, mistä sai kaivattua työkokemusta.
Vietimme reilut puoli vuotta Kouvolassa. Olihan sekin eksoottista.
Valmistuin HSO-sihteeriksi vuonna 1992. Lama oli alkanut. Valmistumisen jälkeen työpaikat olivat kiven alla, mutta onnistuin saamaan eräästä huolintayhtiöstä työpaikan. En viihtynyt siellä ja etsin muita vaihtoehtoja. Tunsin epävarmuutta osaamisestani ja halusin opiskella lisää. Niinpä muutin tytön kanssa Kouvolaan ja suoritin Markkinointisihteerin jatkolinjan. Olisin kovasti halunnut vaihtoon ulkomaille, mutta lapsen kanssa se ei onnistunut. Niinpä vietimme reilut puoli vuotta Kouvolassa. Olihan sekin eksoottista.
Palasimme Helsinkiin, ja pääsin toimistosihteeriksi arkkitehtitoimistoon. Työpaikka sijaitsi Espalla Helsingin keskustassa ja toimitilat olivat viimeisen päälle hienot. Opin arkkitehtien pikkutarkasta maailmasta paljon. Lama vaikutti edelleen ja monia projekteja oli jäissä. Toimistolla oli korrekti ilmapiiri. Joka päivä joimme iltapäiväkahvit yhdessä kello kaksi. Se oli mukava tapa.
Lapsia syntyi kaksi lisää. Toiveeni oli toteutunut. Olin kolmen lapsen äiti ennen kuin olin täyttänyt kolmekymmentä. Viihdyin kotona ja muistelen usein noita aikoja kaihoisasti.
Markkinointiporukka oli välillä aika värikästä.
Äitiyslomien jälkeen vaihdoin työpaikkaa bränditalon osastosihteeriksi. Meininki oli aika lailla erilainen kuin arkkitehtitoimistossa. Sanotaanko näin, että markkinointiporukka oli välillä aika värikästä. Tuolloin elin pahimpia ruuhkavuosia. Kolme pientä lasta ja kokopäivätyö on melkoinen yhdistelmä. Siinä ei juuri omaa aikaa ollut.
Tein osastosihteerinä suorittavia tehtäviä ja turhauduin. Ajattelin että en ole yhtään tyhmempi kuin minua nuoremmat traineet, mutta työtehtäväni ovat tylsiä. Etsin ammatillisesti uutta suuntaa. Hakeuduin ammatinvalintapsykologille, joka tutki todistuksiani ja esitti minulle heti kysymyksen: ”Miksi sä et ole hakenut yliopistoon?” En osannut vastata. Ei kai ollut tullut mieleen. Siltä istumalta innostuin lukemaan suomen kielen laitoksen pääsykokeisiin. Ja voi sitä intoa! Minulla oli edelleen kolme pientä lasta ja kokopäivätyö, mutta koko kevään luin kaiken liikenevän vapaa-ajan kokeisiin. Ahmin tietoa. Se oli niin mielenkiintoista, että en edes väsynyt. Kesäkuussa oli pääsykokeet, joista pääsin rimaa hipoen sisään. Mutta pääsin kuitenkin. Olin niin ylpeä itsestäni.
Pienet lapset ja opiskelu sopivat yhteen.
Minulle avautui aivan uusi, mielenkiintoinen maailma. Pienet lapset ja opiskelu sopivat minusta hyvin yhteen. Olin onnellinen, kun sain opiskella kiinnostavia asioita ja lapsille jäi paljon enemmän aikaa. Rahaa oli tietysti vähän, mutta olin välillä töissäkin. Tein tarkan opintosuunnitelman, jota noudatin, ja valmistuin filosofian maisteriksi neljässä vuodessa. Pääaineeni suomen kielen lisäksi opiskelin kotimaista kirjallisuutta, aikuiskasvatustiedettä ja ruotsin kieltä.
Halusin toimittajaksi ja kirjoitinkin juttuja jo opiskeluaikana Sihteeri & Assistentti -lehteen. Kun olin valmistunut, etenin vähitellen lehden päätoimittajaksi. Se oli lehden tekemisen korkeakouluni. Edeltäjäni oli kokenut konkari, joka auliisti opasti minua, miten aikakauslehteä tehdään. Työparini oli nuori graafikko, jolta opin valtavan paljon visuaalisuudesta.
Työ oli vaativaa, eivätkä lapset olleet vielä kovin isoja. Haaveilin yrittäjyydestä ja vapaudesta. Niinpä irtisanouduin päätoimittajan paikalta. Perustin toiminimen ja tein yrittäjänä erilaisia töitä: kirjoitin juttuja, tein lehtiä, opetin kirjoittamista, otin vastaan kielenhuoltokeikkoja ja niin edelleen. Sihteerintutkinto ja suomen kielen taito ovat erittäin toimiva yhdistelmä.
Yrittäjänä sain venyttää euroja melkoisesti ja tulot olivat epäsäännölliset. Etsin osa-aikatyötä ja pääsin töihin liikuntaseuraan, mikä oli mukavaa vaihtelua. Hoidin toimistoa ja myin jumppalippuja.
En ole työnarkomaani, mutta en halunnut luopua lisätöistä, koska ne olivat niin mieluisia.
Olen ihan hyvä rutiinitöissä, mutta halusin käyttää laajemmin osaamistani. Eräs liitto etsi viestintään assistenttia ja panin hakemuksen menemään. Vaikka sain paikan, pidin edelleen myös koulutuksia ja tein lehteä. Olin siis kolmen työn loukussa. En ole työnarkomaani, mutta en halunnut luopua lisätöistä, koska ne olivat niin mieluisia. Kehoni sitten huomautti työkuormasta, ja luovuin muista töistä.
Viihdyin tuolla liitossa pari vuotta. Vaihdoin liittoa ja etenin siellä viestintäpäälliköksi. Se oli kunnollinen näköalapaikka järjestötyöhön ja viestintään. Reilun kolmen vuoden aikana lisäsin suunnitelmallisuutta ja kehitin toimintatapoja. Otin käyttöön uusia somekanavia ja linjasin sisältöjä. Lähetin uutiskirjeitä, osallistuin tes-viestintään ja tapahtumien järjestämiseen. Opin huimasti uusia asioita.
Kun koin, että aikani siellä tuli täyteen, valitsin kevytyrittäjän tien. Ja tällä tiellä ollaan. Uuden alussa ja innosta pinkeänä.
En uhraa mielenterveyttäni millekään työlle.
Yhtäkään kokemusta en vaihtaisi. Jotkin työpaikat ovat olleet aika karuja, toiset taas erittäin mukavia. Kaikista olen oppinut jotain, mikä on johdattanut minua taas eteenpäin. Kuuntelen herkällä korvalla sisintäni ja huolehdin omasta hyvinvoinnistani. En uhraa mielenterveyttäni millekään työlle, oli se sitten palkkatyötä tai yrittäjänä toimimista. Uskon ja luotan siihen, että asiat järjestyvät jollain tapaa.
Nyt on hyvä olla tässä. Minulla on oma blogi, johon tuotan sisältöä. Laajennan toimintaa verkkokursseihin ja webinaareihin. Tarjoan viestintäpalveluita eri tahoille. Haluan oppia koko ajan uutta. Kyllä elämä kantaa!
Kuvat: Mirva Wallin
Elämänpuu-blogi 