Kävelin Aleksanterinkatua pitkin. Pysähdyin erään houkuttelevan näköisen ravintolan eteen. Jalkakäytävälle oli nostettu sen ruokalista. Teksti oli niin pientä, että asettelin oikein rillitkin nenälle, jotta pystyin lukemaan. Mutta mitä? En saanutkaan kunnolla selvää. Lista oli kirjoitettu vain englanniksi. Oliko paikka kenties tarkoitettu vain turisteille tai englantia puhuville? En osaa englanninkielistä ruokasanastoa niin hyvin, että tietäisin tarkalleen, mitä olen tilaamassa. Ei siis tarvinnut valita tuota ravintolaa illallispaikaksi.
Suomessa täytyy saada tilata ruokaa suomeksi. Tästä olen kirjoittanut blogitekstin Kollega.fi-verkkolehteen: Pidetään suomen kieli elinvoimaisena
Ruokalistan (eli menun tai menyyn) kirjoitusasuissa on kirjavia käytäntöjä. Ruoka-sanan taivutus ei sekään ole ihan helppoa. Ruoka, ruuan tai ruoan; ruuan, ruuassa, ruuissa tai ruoan, ruoassa, ruoissa.
Jos tarjolla on ihan tavallista suomalaista ruokaa, listan kirjoittaminen on helpompaa, kun vain noudattaa suomen kielen oikeinkirjoitusta. Lounaaksi voi olla tarjolla makkarakeittoa, kaalilaatikkoa, kasvismureketta. Vaihtoehdot voi kirjoittaa myös perusmuodossa: makkarakeitto, kaalilaatikko, kasvismureke.
Jos annosta pitää tarkemmin kuvailla, kuvaus tulee yleensä nimen alle.
Metsästäjän pihvi
Jauhelihapihvi, herkkusienikastike, perunoita, vihersalaatti
Nauravat nakit
Nakkeja, ranskalaisia perunoita, kaalisalaattia
Muistathan muuten, että keltavahvero eli kantarelli kirjoitetaan yhdellä teellä.
Á la carte tarkoittaa erikseen tilauksesta valmistettavia ruokia. Suomeksi se tarkoittaa tapaan.
Paistettua kuhaa á la marsalkka Mannerheim
Vertaa: Paistettua kuhaa marsalkka Mannerheimin tapaan
Minä voisin loihtia vaikkapa lihapullia ja perunamuussia Tuijan tapaan.
Muotoilu lettuja lakkahillolla sopii rentoihin yhteyksiin, mutta suosituksena on käyttää toisenlaista muotoilua:
Lettuja ja lakkahilloa tai Lettuja lakkahillon kera
Ruoka-alan sanastossa hämäävät monet vierasperäiset sanat, tuotemerkit ynnä muut, joiden oikeinkirjoitukseen on hyvä kiinnittää huomiota.
Osa vierasperäisistä ruokasanoista on sopeutunut suomen kieleen, ja usein sitaattilainaa ja mukautettua sanaa tai käännösvastinetta käytetään rinnakkain.
pitsa tai pizza
kroissantti tai croissant
halloumi tai halumi
souvlaki tai suvlaki
moussaka tai musaka
basmati, tandoori, naanleipä
kuskus, harisa, dukka
Tapas on lainautunut espanjan kielestä monikossa, mutta suomeksi sillä tarkoitetaan yksikköä ja sitä taivutetaan tässä muodossa: tapas: tapaksen, tapasta, tapaksia. Sama taitaa koskea sanaa muffinssi. Tosin tästä on käytössä rinnalla toinenkin muoto: muffini.
Kun nyt syömään päästiin, niin pitäähän jotain juodakin. Vettä, maitoa, piimää, mehua, teetä, kahvia. Ne ovat kaikki helppoja kirjoittaa. Yleissanat kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
Taivuttamista joutuu joskus miettimään. Esimerkiksi olut-sana taipuu näin: oluen, olutta, olueen, oluiden, oluita, oluihin.
Kahvilajit ovat myös yleisnimiä ja kirjoitetaan pienellä. Tärkeimpiä kahvilajeja ovat arabica ja robusta. Tuotemerkit sen sijaan kirjotetaan isolla: Kulta Katriina, Juhla Mokka.
Alkoholijuomat ovat pääasiassa yleissanoja ja kirjoitetaan pienellä: samppanja, cava, lonkero, gini, konjakki, ouzo, siideri, viski, vodka tai votka. Tuotenimet kirjoitetaan luonnollisesti isolla: Susumaniello, Jaume Serra, Corona, Koskenkorva, Leijona.
Ruokalistan on tarkoitus olla niin selkeä ja kiinnostava, että asiakas voi vaivatta tilata mieleisen annoksen ja juomat. Haluan nähdä enemmän suomenkielisiä listoja ja saada selvää, mitä tilaan.
Oikeinkirjoitukseen saa apua täältä:
https://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/ruoka-alan-sanat/
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/
Hyvää ruokahalua!
Tilaa Elämänpuun uutiskirje. Saat maksutta sähköpostiisi kansantajuisia ja hyödyllisiä kirjoittamisvinkkejä. Lähetän uutiskirjeitä muutaman kerran kuukaudessa.
Elämänpuu-blogi 