Pääsin pitkästä aikaa juoksulenkille, kun ilma oli lauhtunut. Olin siirtymässä jalkakäytävältä ulkoilureitille. Kaksi koiranulkoiluttajaa seisoi keskellä reittiä ja vaihtoi kuulumisia. Jompikumpi huikkasi, että sieltä on juoksija tulossa. Yksi koirista seisoi hihnan päässä tien toisessa laidassa. Hiljensin vauhtia ja sanoin, että menen täältä oikealta ohi ja väistin penkan kautta. Yksi koirista jotenkin innostui ja hyppäsi reittäni vasten. Omistajalla ei ollut hihna riittävän kireällä. Säikähdin. Sanoin, että nyt se hyppäsi kimppuuni ja että pelkään koiria. Kun jatkoin matkaa, kuulin takaa jotain mutinaa, ettei aina tarvitse niin voimakkaasti reagoida. Kohtaus vaivasi minua koko lenkin ajan.
Toinen tapaus on vuosien takaa. Olin varannut taloyhtiön pyykkituvasta vuoron. Kun tulin kantamusteni kanssa paikalle oikeaan aikaan, koneissa pyörikin jonkun toisen asukkaan pyykit. Olin todella ärtynyt. Jätin pesukoneen luukkuun lapun, jossa luki nimeni ja puhelinnumeroni sekä teksti: ”Olen varannut vuoron klo 18–20.” Tarkkailin ikkunasta, milloin tämä väärällä vuorolla pesevä asukas menisi ripustamaan pyykkejä. Suuntasin paikalle. Mies selitteli ummet ja lammet, miten olikaan voinut erehtyä ajasta ja päivästä. Kuuntelin ja odotin. Odotin ja kuuntelin. Kunnes hän lopulta ymmärsi pyytää anteeksi erehdystään. Asia oli sillä sovittu.
Miten niin pienellä sanalla voikaan olla niin iso vaikutus. Lenkki-tapauksessa olisi riittänyt, että jompikumpi koiran ulkoiluttajista olisi sanonut anteeksi. Olisin leppynyt heti ja ymmärtänyt, että koiran hyppy minua vasten oli vahinko.
Miksi meidän tekee mieli alkaa puolustella omaa toimintaamme ennemmin kuin pyytää anteeksi? Johtuuko se siitä, että haluamme olla virheettömiä? Harmittaahan se, jos kaikin puolin yrittää toimia oikein, mutta sattuukin lipsahdus. Pitää puolustella vuolaasti omaa toimintaa, eikä todeta ykskantaan, että anteeksi, sattui moka.
Käytäntöä voi laajentaa myös kirjalliseen viestintään. Vihainen ja ärtynyt ihminen leppyy parhaiten, kun pyytää anteeksi ja myötäilee. Vasta tämän jälkeen voi kysyä tarkempia tietoja, mistä harmi aiheutui ja miten sen voi hyvittää. Tästä on hyötyä, kun vastaa reklamaatioihin.
Lue lisää: Muista nämä kuusi kohtaa, kun vastaat reklamaatioon
Mitä sävyeroa on, jos pyytää anteeksi tai pahoittelee käytöstään?
Laadin kerran somepäivityksen, jossa pahoiteltiin jäsenille, ettei jäsenmaksuja ollut ilmoitettu yhdistyksestä verottajalle. Sain huomautuksen, että pahoittelu oli liian laimea sana. Muokkasin sitten päivitystä näin: ”Pyydämme anteeksi, että jäsenmaksuja ei ole ilmoitettu verottajalle.” Nyt muotoilisin tuota vielä hiukan tähän tapaan: ”Olemme vilpittömästi pahoillamme, ettei jäsenmaksuja ole ilmoitettu verottajalle. Meille sattui inhimillinen virhe.”
Elämänpuu-blogi 