Hiljattain voimaan tuli laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. Sen mukaan viranomaisten verkkosivustojen ja -palveluiden pitää olla kaikille saavutettavia, helposti käytettäviä ja sisällöltään ymmärrettäviä. Hyvä virkakieli on hyvän hallinnon ja kansalaisten oikeusturvan perusta. Lainaus on Kotuksen sivuilta.
Omia kirjoitustaitojaan voi kehittää pienelläkin vaivalla. Jos viranomaisten on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä, kyllä kaikkien muidenkin työelämän kirjoittajien pitää noudattaa tätä sääntöä.
Jokainen voi oppia kirjoittamaan toimivia tekstejä.
Selkeä kieli on ymmärrettävää ja havainnollista, mutta sen ei silti tarvitse olla tylsää. On lupa käyttää innostavia ilmauksia, värikkäitä verbejä ja kiinnostavaa kieltä, jos se suinkin sopii käyttötarkoitukseen.
Mainittakoon vielä, että selkokieli on eri asia kuin selkeä kieli. Selkokieli on kieli niitä varten, joilla on vaikeuksia lukemisessa ja ymmärtämisessä tai molemmissa. Se on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan mukautettu yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Selkokieltä kehittää Selkokeskus.
Selkeä kieli on ymmärrettävää ja helppotajuista
Kun lukee hyvin kirjoitettua tekstiä, ei mieti sen enempää virke- tai lauserakenteita, pilkkuja, oikeinkirjoitusta, sanavalintoja tai esittämisjärjestystä, koska nauttii vain lukemisesta. Saa keskittyä pelkästään sisältöön, koska ei tarvitse kompuroida oudoissa ilmaisuissa, epäselvissä rakenteissa tai kirjoitusvirheissä.
Selkeä kieli on ymmärrettävää ja helppotajuista. Siinä on lukijalle tuttuja sanoja, helppoja lauserakenteita, sopivan mittaisia kappaleita.
Tuntuu että huonosti kirjoitettuihin teksteihin törmää yhä useammin, koska julkaisukynnys on madaltunut. Tai sitten kirjoittamisen taitoa ei arvosteta.
Ymmärrettäviä lauseita ja virkkeitä
Ymmärrettävässä tekstissä käytetään selkeitä lauseita ja virkkeitä. Virke alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Yhdessä virkkeessä voi olla monta lausetta. Lause on kokonaisuus, jossa on predikaattiverbi.
Huomenna alkaa iso myyntikokous, johon osallistuu sata henkeä.
Esimerkissä on yksi virke ja kaksi lausetta. Alussa on päälause (Huomenna alkaa iso myyntikokous) ja lopussa sivulause (johon osallistuu sata henkeä).
Selkeässä tekstissä lauseet ja virkkeet ovat vaihtelevan pituisia. Siten tekstiin syntyy rytmiä ja sitä on mukava lukea. Pelkistä päälauseista koostuva teksti voi olla töksähtävää, ja siksi kannattaa suosia myös sivulauseita. Ylipitkiä ja polveilevia virkkeitä on syytä välttää.
3 seikkaa, jotka lässäyttävät ilmaisun
- Substantiivityyli
- Lauseenvastikkeet
- Määriteketjut
1. Substantiivityyli latistaa lauseet
Substantiivityylillä tarkoitetaan lauserakennetta, jossa substantiivi ottaa verbin tehtävän ja verbi konjunktion tehtävän.
Aulatilojen maalaus suoritettiin maalarin toimesta.
Saman voi ilmaista lyhyemminkin:
Maalari maalasi aulatilat.
Suomen kielessä verbi on lauseen ydin, mikä unohtuu substantiivityylissä.
Viranomaisteksteissä ja tieteellisissä teksteissä on usein paljon kankeita ilmaisuja ja pitkiä sanoja. Käytössä on myös latteita verbejä, kuten suorittaa, aiheuttaa, edellyttää, tapahtua, olla.
Asian voi usein ilmaista tiiviimmin (antaa vastaus = vastata, esittää kysymys = kysyä, olla tietoinen = tietää, saattaa julkisuuteen = julkistaa, tehdä arvio = arvioida, tehdä päätös = päättää). Ilmaisukykyiset verbit tekevät tekstistä huomattavasti helppolukuisempaa.
Jos substantiivi on ottanut verbin tehtävän, mukaan tulee täytesanoja, kuten avulla, puolella, suhteen, kohdalla, osalta, taholta, toimesta, puitteissa, kannalta. Ilmaisusta tulee monimutkainen ja jäykkä, kun käytetään näitä konjunktioita.
Tekstit on tarkistettu Tuijan toimesta.
On parempi sanoa näin:
Tuija on tarkistanut tekstit.
Substantiivityylille ominaista ovat myös minen-päätteet: tekeminen, tukeminen, päättyminen, ennustaminen, jotka on johdettu verbeistä tehdä, tukea, päättyä, ennustaa.
Pitkissä asiapitoisissa teksteissä substantiivityyli on usein vallitseva. Se hidastaa lukemista ja vaikeuttaa ymmärtämistä.
Verbeissä on voimaa, ja niitä on syytä suosia!
2. Vältä lauseenvastikkeita
Lauseenvastike sisältää nimensä mukaisesti lauseen ja tarkemmin sanottuna sivulauseen.
Tunnustin hänelle, että olin lainannut kahvikassasta rahaa.
Tunnustin hänelle lainanneeni kahvikassasta rahaa.
Joskus lauseenvastikkeessa joutuu miettimään, mihin sijamuotoon sanat pannaan. Sanotaanko: ”Hän näki alaisensa olevan onnellinen.” vai ”Hän näki alaisensa olevan onnellisen.” Kun lauseenvastikkeen muuttaa takaisin sivulauseeksi: ”Hän näki, että alainen on onnellinen.”, saa oikean muodon, eli: ”Hän näki alaisen olevan onnellinen.”
Kirjoitetussa kielessä käytetään paljon lauseenvastikkeita, koska ne tiivistävät tekstiä. Puheessa niitä sen sijaan kuulee harvemmin. Lauseenvastikkeita pitäisi käyttää harkitusti, sillä ne pidentävät lauseita ja merkitys voi jäädä epäselväksi. Jos sivulauseella asian saa sanottua ymmärrettävästi, sitä kannattaa suosia. Mutta lauseenvastikkeet tuovat tekstiin vaihtelua, ja siksi niitä ei minusta tarvitse hylätä kokonaan.
3. Pitkät määriteketjut tekevät tekstistä raskasta luettavaa
Erityisesti uutisissa – sekä lehdissä että televisiossa ja radiossa – on tapana tiivistää otsikkoon oleellinen asia käyttämällä määriteketjuja.
Viestintätoimisto Tekir antoi konsultointia Katri Kulmunin Instagram-kohussa arvostelua herättäneen al-Hol-kyselyn jälkeen, valtiovarainministeriö maksoi laskun
(HS 18.6.2020, digilehti)
Pääsana kursivoidussa kohdassa yllä on kysely. Sen edessä on peräti seitsemän määrettä. Lukija joutuu purkamaan tekstiä, jotta ymmärtää, mitä siinä tarkoitetaan. Tämä hidastaa ymmärtämistä.
Jos tämän muokkaa selkeämmäksi, tarvitaan avuksi sivulauseita.
Viestintätoimisto Tekir antoi konsultointia Katri Kulmunille sen jälkeen, kun hän oli laittanut Instagramiin al-Hol-kyselyn, josta nousi kohu. Valtiovarainministeriö maksoi laskun
Määriteketjusta enemmän työpajassa.
Seuraavan kerran kun kirjoitat, muista edes tämä: käytä ilmaisuvoimaisia verbejä.
Liity kivaan kieliyhteisöön.
Elämänpuu-blogi 