Olen ollut vanhempainillassa, jossa luokanopettaja käytti koko ajan esitelläkseen uutta opetussuunnitelmaa. Minulla oli mielen päällä monta kysymystä koulunkäynnistä, jotka olisin halunnut esittää. Kuunteleminen oli todella vaikeaa. Minkäänlaista vuorovaikutusta vanhempainillassa ei syntynyt.
Olen ollut myös työpaikkahaastattelussa, jossa minulta ei kysytty juuri mitään, koska haastattelija kertoi organisaation toiminnasta ja tavoista ja teki päätelmiä, miten hyvin sopisin heidän joukkoonsa. Mikäs siinä, kivahan siinä oli istua ja tyytyä hymyilemään ja nyökkäämään oikeissa kohdissa. Ja sain siis sen paikan.
Molemmissa esimerkeissä olin odottanut vuorovaikutusta, mutta olisinkin tarvinnut pelkkää kuuntelutaitoa. Vieläpä sellaista ymmärtävää kuuntelutaitoa, jossa yritän sisäistää puhujan keskeiset ajatukset. Olisin voinut keskittyä paremmin, jos olisin tiennyt, että ei ole tarkoituskaan sanoa mitään. Tarkoitus oli istua ja kuunnella opettajaa ja haastattelijaa.
Minulla on asiaa
Ymmärrän opettajaa ja haastattelijaa. Heillä oli tärkeää asiaa, joka piti saattaa kuulijoiden tietoon. Opettaja oli ehkä saanut käskyn rehtorilta, mikä on vanhempainillan sisältö. Haastattelija saattoi olla kiireinen ja halusi hoitaa rekrytoinnin nopeasti ja saada nimet työsopimukseen. Ei silloin jouda rupattelemaan.
Jos haluamme vuorovaikutusta, pitää kaikkien malttaa kuunnella toisiaan.
Jos lapsi tulee kertomaan jonkin oman asiansa, vanhempi on heti tyrkyttämässä omaa mielipidettään. Tai jos työkaverilla on tavanomaisuudesta poikkeava ehdotus, kannattaa se varmuuden vuoksi torjua. Jos naapuri ehdottaa kukkien istuttamista pihalle, niin onhan se parempi kieltää, koska itse ei pidä niistä.
Kun malttaisimme olla hiljaa ja kuunnella vastapuolta. Kysyä ehkä tarkentavia kysymyksiä. Pyytää kertomaan lisää. Silloin syntyisi aitoa vuorovaikutusta, jossa kaikki tulevat kuulluiksi.
Yksi perustarpeistamme on tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Ei tarvitse ratkaista ongelmia
Olen vapaaehtoisena eräässä chatissa vastaamassa ihmisten huoliin. Meille on painotettu todella paljon sitä, että tärkeintä on kuunnella yhteydenottajaa, ei ratkaista tämän kaikkia ongelmia. Aikaa on rajallisesti, ja ongelmanratkaisuun se on aivan liian lyhyt. Neuvo helpottaa minua, kun tiedän, että kuunteleminen riittää. Ja hei, niinhän se usein riittääkin.
Itse asiassa on ärsyttävää, jos haluaisi vain kuuntelijan ja toinen alkaakin esittää ratkaisuja. Kato, kun teet näin ja näin, niin sulle tulee seesteisempi olo. Jätä se mies. Vaihda työpaikkaa. Unohda herkut. Juo vähemmän punaviiniä. Muista nukkua.
Kuuntelemisen taito ei ole vain sitä, että kuuntelee. Samalla jäsentää tietoa päässään ja pohtii, mitähän tämä tarkoitti tai tuo. Kun malttaa antaa puhujalle aikaa, saa ehkä vastauksiakin. Ja pitääkö ihan kaikkea aina ymmärtääkään? Voisiko antaa toiselle vain sen tunteen, että häntä on kuunneltu? Omaa mielipidettäänkään ei ole välttämätöntä tuoda esille. Sen voi pitää itsellään, jos tuntuu, ettei se vie keskustelua eteenpäin.
Kuuntelemisen taitoa osoittaa myös se, että saa hiljaisenkin ihmisen puhumaan ja kertomaan asiansa. Häntä voi rohkaista eleillä ja ilmeillä ja antamalla tilaa, hiljaisuutta.
Mieli ry: Vuorovaikutustaitoja voi oppia
Myönteistä ja rakentavaa vuorovaikutusta on esimerkiksi:
- rohkaisu ja kannustaminen
- tarkkaavainen läsnäolo
- myönteinen, mutta realistinen palaute
- tuki ja kuunteleminen
- myötätunto ja huomioiminen
- ilahduttaminen.
Elämänpuu-blogi 