Sarjakuvalehti Aku Ankka sai vuodenvaihteessa jälleen uutta nostetta, kun sen päätoimittaja Aki Hyyppä sai gradunsa valmiiksi. Aiheena oli, yllätys yllätys, Aku Ankan kieli. Helsingin yliopisto puolestaan nimitti tammikuun lopussa Hyypän Vuoden alumniksi.
Päätoimittajan tuplahuomio on lehdelle hyväksi. Lehti viettää sitä paitsi 70-vuotisjuhlaansa. Levikille huomio voi myös tehdä hyvää, koska se on laskenut ennätysvuodesta 2008, jolloin se oli 324 000. Tällä hetkellä levikki on vain kolmanneksen tuosta eli 110 000.
Kieli-ihminen iloitsee Akan Ankan huomiosta, koska lehdessä käytettyä kieltä on kiitetty moneen otteeseen. Kielentutkijat ovat tehneet Akkarin kielestä monia pro graduja ja väitöskirjojakin. Suomen kielen laitos myönsi lehdelle Vuoden kielihelmi -palkinnon vuonna 2001. Mensa puolestaan palkitsi lehden oivaltavasta kielenkäytöstä vuonna 2014. Kieli on siis niittänyt ansaitsemaansa huomiota, mikä on oikeutettua, koska sellaisella pieteetillä lehteä tehdään.
Missä piilee Aku Ankan kielen suosio?
Suomalaisella toimituksella on hyvin vapaat kädet tuottaa tarinoita. Alkuperäinen käsikirjoitus tehdään karkeasti englanniksi, eikä sitä tarvitse kääntää sanatarkasti. Puhekuplissa on itse kehitettyjä vitsejä ja paikallisia ilmiöitä. 70 vuodessa toimituksessa on kehitytty kieli-iloittelun mestareiksi.
Vapaus tarkoittaa myös kovaa työtä. Vitsit eivät synny yhdessä yössä, vaan kaikkea työstetään pitkään ja hartaasti.
Aku Ankan kielessä ei tyydytä helppoihin vaihtoehtoihin. Tavallisille sanoille pyritään hakemaan harvinaisempia vastikkeita. Sanasta vene voidaan käyttää muotoja paatti, purtilo, kippo, ruuhi ja lotja. Ankanpojista voidaan käyttää ilmaisuja nassikat, mukulat, penikat, pojat, natiaiset ja tenavat.
Lehden kielessä tai huumorissa on ikään kuin kaksi tasoa. Pintatason ymmärtää lapsikin, mutta syvemmällä voi olla aikuista naurattavia seikkoja.
Kaikki hahmot eivät puhu samalla tavalla. Vanhemmat ankat, kuten Mummo ja Roope, puhuvat eri tavalla kuin veljenpojat. Mummon ja Roopen repliikeissä korostuvat vanhanaikaiset sanat. Hessu ja rosvot suosivat puhekielisiä ilmaisuja.
Nimistä lehti tunnetaan
Nimiväännökset ovat tuttua Aku Ankka -tyyliä. Esimerkiksi bändien nimet viittaavat aina todellisiin esikuviin. Tunnistatko seuraavat: Sähkövatkain, HIK, Komposti, Himmeli, Teräspekoni, Yövissy ja Koniteollisuus.
Vääntäminen tapahtuu toimituksessa yhteistyössä, eikä jälkikäteen voi eritellä, mikä on kenenkin aikaansaannos.
Monelle julkisuuden henkilölle on kunnia-asia päästä Aku Ankkaan. Tässä joitain esimerkkejä: Teppo Ovi, Mikke Juustonen, Lötky Sementti, NilleNalle, Mauri Töhkä, Sepi Sahapukki, Molli Plimplom, Voltteri Tarakka, N. A. Mumminen, Jami Sääpallo ja Laardi.
Myös televisio-ohjelmien nimiä on sovittu lehteen sopiviksi: Ajankohtainen Kaakkuri, Mielitkö miljoonikoksi, Vain imelää, Torkkuu tähtien alla ja Silatut eläimet.
Nimiväännökset on sidottu aikaansa, siksi jotkin vanhoissa Akkareissa olevat nimet eivät aukea nykylukijalle.
Missä menee raja?
Kielikikkailussakin on vaaransa. Liian pitkälle menevä kieli-iloittelu ei enää palvele lukijaa. Toimitus saa herkästi palautetta, jos jossain on kokeiltu liikaa rajoja. Tasapainoilua kikkailu tietysti vaatii, koska kaikkia ei voi miellyttää.
Toimittajat pyrkivät työssään tarkkuuteen. He tarkistavat faktoja muun muassa soittamalla yliopiston eri laitoksiin. Myös sanakirjat ovat tärkeitä lähteitä.
Lue Aku Ankkaa
Aku Ankan lukeminen kehittää kielitajua, koska Aku Ankassa on vaikeaa kieltä. Vaikka tekstiä on vähän, sen lukeminen vaatii usein oivaltamista. Se saattaa myös palkita lukijan. Tajusinpas!
Tämän blogitekstin luettuasi suhtaudut Akkariin ehkä toisin. Maltat ehkä keskittyä sen puhekupliin rauhassa.
Lähteet
Tosi ankka jätkä, HS
Vuoden alumni, päätoimittaja Aki Hyyppä: ”Aku Ankka tuo iloa ja kannustaa kehittämään omaa ajattelua”
Älä sorsi Aku Ankkaa, Kotus-blogi, Minna Pyhälahti
Aku Ankassa puhutaan harkitun hulvattomasti, Kielikello
Elämänpuu-blogi 