Kieliopin määritelmä ei ole aivan helppo. Pelkistettynä kielioppi tarkoittaa kieleen sisältyviä sääntöjä. Lisäksi se tarkoittaa sääntöjä kuvaavaa teosta.
Kielioppimalleja on erilaisia. Myös puhutulla kielellä eli puhekielellä on oma kielioppinsa.
Tässä kirjoituksessa tukeudun Kielitoimiston kielioppioppaaseen, joka vastaa monentyyppisiin kieliopillista vaihtelua koskeviin kysymyksiin. Sen sisältö perustuu pitkälti kysymyksiin, joita puhelinneuvontaan soittaneet asiakkaat ovat esittäneet.
Kirjoitukseni näkökulma on yleiskielessä. Nyt pureudutaan siihen, mikä on ”oikein” kirjakielessä. Koska kieli ei ole matematiikkaa, siinä on paljon vaihtelua. Aina ei ole helppo sanoa, onko jokin asia oikein vai väärin. Riippuu missä yhteydessä asia esitetään, kenelle se esitetään, miten se esitetään ja niin edelleen.
Kirjoittaja saa ja joutuu tekemään valintoja. Voi olla esimerkiksi monta hyvää vaihtoehtoa, joista voi valita, mitä käyttää. Tämä jos mikä tekee minusta kielestä juuri niin kiehtovaa!
Kun tuntee kieliopin, myös kielitaju lisääntyy.
Mitään ei saa muuttaa
Kieli herättää tunteita. Jos kielioppiin tulee jokin uusi suositus, kielenkäyttäjät saattavat reagoida siihen voimakkaastikin. Kielen rappiotilasta herää aina silloin tällöin kiivasta keskustelua. Mutta kieltä ei ohjata ylhäältä päin, vaan kielenkäyttäjät muokkaavat itse kieltä. Kielimuotoja on runsaasti, ja ne elävät ja voivat ihan hyvin rinnakkain.
Suomen kielen lautakunta päättää uusista normeista huolellisen harkinnan jälkeen. Kieli ei siis muutu yhtäkkiä tai suunnittelematta. Ohjailu on lempeää: enää ei puhuta säännöistä vaan suosituksista.
Olen valinnut seuraavat kielioppiesimerkit sillä perusteella, että ne särähtävät omaan korvaani. Valinnan peruste on voinut olla myös se, että minulla on vaikeuksia muistaa jotain tiettyä ohjeistusta. Kaikki esimerkkilauseet olen keksinyt itse.
- Alan kuntoilla – alan kuntoilemaan
Alan kuntoilla säännöllisesti. Alan kuntoilemaan säännöllisesti. Suomen kielen lautakunta hyväksyi vuonna 2014 muodon ”alan tekemään” myös yleiskieleen. Tämä menee edelleen ihmisten tunteisiin, vaikka aikaa on kulunut miltei kahdeksan vuotta. On vaikea hyväksyä, että se sopii myös kirjakieleen. - Rakastan leipomista – rakastan leipoa
Minä todellakin rakastan leipomista. Mutta voiko sanoa ”rakastan leipoa”? Suositeltavaa on käyttää pidempää muotoa ”rakastan leipomista” virallisessa tekstissä. Lyhyempi muoto on rajatapaus, jota kuulee erityisesti puheessa. - Tulee olemaan ihana vuosi
Suomen kielessä ei ole futuuria eli tulevaa aikamuotoa. Muotoa ”tulee olemaan” on opetettu välttämään. Joskus se on kuitenkin paikallaan. Tulee olemaan ihana vuosi, koska pääsemme matkustamaan. Voi käyttää omaa harkintaa, milloin käyttää tätä muotoa. - Pystyy seistä – pystyy seisomaan
Vanha täti ei pysty seisomaan enää omilla jaloillaan. Tämä on yleiskieltä. Puhekielessä kuulee muotoa Vanha täti ei pysty seistä enää omilla jaloillaan. Yleiskielessä jälkimmäistä ei käytetä. - Joutuu pysähtyä – joutuu pysähtymään
Täti joutuu pysähtymään usein. Tässäkin pidempi muoto on yleiskielinen. Puheessa jotkut käyttävät muotoa: Täti joutuu pysähtyä usein. - Vuodeksi 2022 – vuodelle 2022
Onko ainoa oikea muoto toivottaa onnea vuodeksi 2022 vai voiko sanoa vuodelle 2022? Molempia muotoja voi käyttää. - Huolella – huolellisesti
Kirjoitin tekstiä huolella ja tervehdin ilolla uusia ohjeistuksia. Suomen kielen lautakunta hyväksyi vuonna 2003 nämä muodot yleiskielisiksi. Edelleen voi tietenkin muotoilla myös näin: Kirjoitin tekstiä huolellisesti ja tervehdin iloisesti uusia ohjeistuksia. - Sairaana – sairaina
Vanhemmat ovat sairaina/sairaana keskimäärin muutaman päivän vuodessa. Jos substantiivi on monikossa, tuleeko adjektiivi tässä rakenteessa automaattisesti myös monikkoon? Molemmat muodot ovat käypiä. - Joku, jokin
Pääsääntö on, että ihmisistä käytetään ”jokua” ja elottomista jokin-sanaa. Joku hiippailee takanasi. Se ei olekaan ihminen vaan jokin kuivunut lehti. - Kumpikin, molemmat
Kumpikin on yksikkö, mutta molemmat on monikko. Verbi noudattaa substantiivin muotoa: Kumpikin vanhempi innostui lomamatkasta. Molemmat vanhemmat innostuivat lomamatkasta. - Meidän Maija ja heidän mökkinsä
Omistusliitteet kuuluvat yleiskieleen, mutta ne jäävät helposti pois, koska puheessa niitä harvoin käytetään. Minun ruskea ulkotakkini on lämmin. Sinun käsineesi ovat liian ohuet. Tyttö lähetti poikaystävälleen viestin. Meidän pihallamme kasvaa isoja puita. Teidän autonne on likainen. Heidän ystävänsä tulivat kylään. Joskus voi käyttää muotoa ”meidän Maija”, mutta silloin tyyli on tuttavallinen. - Että onko
Puhekielessä käytetään usein seuraavaa muotoa: Minä ihmettelin, että onko kyseessä maanjäristys. Rennosti kirjoitetussa tekstissä muoto vielä menettelee, mutta virallisempaan tekstiin, kuten uutiseen tai tiedotteeseen, se ei sovi. - Taivutetaan sanoja
Suomen kielessä sanat taipuvat eri sijamuodoissa. Aika usein korva kertoo, mikä on oikea muoto. Sitten on tukku sellaisia sanoja, joiden taivutusta joutuu aprikoimaan. Osaatko taivuttaa sanoja nukke, harava tai askel monikon genetiivissä? Kun menee sormi suuhun, eikä muista jonkin sanan taivutusta, helpoin tapa on katsoa Kielitoimiston sanakirjasta. - Rektio – sana edellyttää seuralaiselta tiettyä muotoa
Tietyt sanat, usein verbit, vaativat seuralaiseltaan tiettyä sijamuotoa. Tätä kutsutaan rektioksi. Oikeita sijamuotoja voi olla useita. Kakku maistuu hyvälle ja kakku maistuu hyvältä. Ilma tuoksuu keväältä ja ilma tuoksuu keväälle. Kiinnostuin kielenhuoltoon vai kiinnostuin kielenhuollosta. - Viiniä, olutta, samppanjaa
Miten taipuvat viini, olut ja samppanja? Juon joskus lasillisen punaviiniä, mutta olueen olen kyllästynyt. Sen sijaan samppanjalla juhlistan syntymäpäiviäni.
Lähde: Kielitoimiston kielioppiopas, Kotimaisten kielten keskus, 2017
Elämänpuu-blogi 